keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Suhteita

Täällä Tunturi-Lapissa ei kiire henkoile niskaan. Tunturit ympärillä rauhoittavat. Ehdin huomata auringonvalon puiden rungoilla. Tähtitaivas on avara ja yö hiljainen. Uni on syvää ja rauhallista. Samalla tavoin kuin meillä kaikilla on intiimi suhde aikaan, myös se, missä olemme vaikuttaa tekemisiimme. Kun olen Välimeren konttorissa, merituulet ja pitkät kävelylenkit rantahiekalla vahvistavat luovuuttani. Kun olen tunturien keskellä, ajatukseni kirkastuvat ja mieli rauhoittuu. Aina ei kuitenkaan voi valita sitä ympäristöä, joka olisi ihanteellisin. Siinä näkymättömässä yliopistossa, jossa me kaikki opiskelemme läsnä olon ja keskittymisen taitoja, haasteemme on löytää mielen tasapaino myös hälinän keskellä. Kiireen kesyttäminen on uusi ammattitaitovaatimus ja opiskelu vie aikaa samalla kun haasteet kovenevat. Paluu lähemmäksi luontoa auttaa karistamaan jännityksiä niin mielestä kuin harteilta. 

Minua kiinnostaa ympäristön merkitys siihen, miten hyvin pystyn toimimaan. Kysymys ei ole pelkästään erilaisista elämän rytmeistä. Kun vaihdan välillä maisemaa, tutut rituaalit muuttuvat. Vapaudun joistain velvollisuuksista ja saan uutta ajateltavaa, uudenlaisia kokemuksia. Valpastun. Tai vapaudun kiihkeästä suorittamisen vimmasta. Aistini herkistyvät. Syntyy uudenlaisia ajatuskuvioita. Opin erilaisia toimintamalleja ja saan lisää syitä ihmetellä. Kaikki tämä tekee minulle hyvää. Työ kulkee korvieni välissä, mutta se uudistuu uusissa maisemissa. Välimeren konttorissa syntyy jotain, mikä ei olisi koskaan syntynyt kotikonnuilla. Lapissa avaruus on niin lähellä, että idea työstä muuttaa mittasuhteitaan ja muotoaan. Se, että moni työ on vapautumassa ajan ja paikan kahleista, on antanut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, joita osaamme vasta vaatimattomasti hyödyntää. Ikuisena löytöretkeilijänä mietin jo, mihin ensi talven toimistoni avaan. Siihen ei tarvita matkailumainoksia. Geenini tietävät, millaisen luonnon läheisyydessä ne palaisivat kotiin, jonnekin missä oleminen on keveämpää ja inspiraatiotulet kirkkaammat. 


Ensi kuussa lähdemme kiireenkesytyksen ammattitutkintoa suorittavien kanssa matkalle etelään, Tallinnaan. Aistimme, onko kiirettä lahden toisella puolellakin ja miten se siellä ilmenee. Kutsumme virolaisia ystäviä kuulemaan mitä me, tutkitusti Euroopan unionin kiireisin kansa, olemme oppineet. Kuuntelemme, miten kiireestä Virossa puhutaan. Jaamme ystävillemme Bank of Happiness -seteleitä ja vertailemme Hyvän Elämän Tasapainoon tekemiämme aikasijoituksia. Tavoitteena on kiinnostavia kulttuurien välisiä kohtaamisia ja uusia oivalluksia jaettaviksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti