Jäin ystävänpäivän jälkimietteissä ideoimaan Onnellisen luontosuhteen päivää. Sellaista lempeää teemapäivää, jolloin hakeutuisin ulos luontoon ja lumoutuisin sen ikiaikaisesta harmoniasta, jossa kaikki tapahtuu ajallaan. Päivää, jolloin juhlisin ystävyyttäni luonnon ja sen ihmeiden kanssa ja unohtaisin koko kellouden idean. Avaisin tietoisesti kaikki aistini näkemään, kuulemaan, hengittämään syvään ja tuntemaan elämänvoiman, joka meidät yhdistää. Kaikkina vuodenaikoina ja missäpäin maailmaa nyt satunkin olemaan.
Luontosuhteellamme on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. Itse kaipaan meren läheisyyttä ja tuivertavia tuulia kirkastaakseni ajatuksiani. Joku toinen rauhoittuu metsän hiljaisuudessa. Avarat maisemat voivat muuttaa murheiden mittasuhteet lohdullisemmiksi. Jokaisella meistä on omat voimapaikkamme ja mielimaisemamme. Jos vietän paljon aikaa vain seinien sisäpuolella, jotain näivettyy. Välillä on hyvä ottaa aikalisä ja miettiä, miten kauaksi erilaiset vempaimet ovat etäännyttäneet minut kohtaamisista luonnon kanssa. Olenko unohtanut tämän sopusoinnun lähteen, joka salaperäisellä tavalla saa energiatasoni nousemaan tai viestii minulle, että nyt on aika levätä.
Oman kiihkeätempoisen planeettavierailumme aikana olemme myös riistäneet luontoa enemmän kuin kunnioittaneet ja hoivannet sitä. Ainakin välillisesti liiallisella kulutuksellamme ja välinpitämättömyydellämme. Kuitenkin ihmiskunnan onnellisuus on erottamattomasti yhteydessä planeetan hyvinvointiin. Mitä tämä yhteys ja vuorovaikutus minulle tarkoittaa? Syyllistyminen ei vie eteenpäin, mutta pienet arjen valinnat vievät. Ystävyys planeetan kanssa on vuorovaikutusta. Sillä on loputtomasti lahjoja annettavanaan. Oma tehtäväni on pysyä herkkänä, arvostaa ja huomioida valintojeni vaikutukset. Epäilen, että onnellinen suhde luontoon on myös vahvasti tekemisissä onnellisen aikasuhteen kanssa. Tässä salaisuudessa riittää pohdittavaa ikuiselle filosofille minussa.
