Silloin kun valo vähenee ja suorittaminen tuntuu rankalta, tarvitsemme energiatankkausta monenlaisista lähteistä. Enemmän lepoa. Enemmän virkistäviä taukoja. Jotain hauskaa. Fyysisen kehon hemmottelua ja jotain henkisesti ylentävää. Näihin täytyy panostaa. Kannattaa lahjoittaa itselleen lempeä aikalisä oman energiapaketin suunnitteluun. Tankkaushetket on kirjattava kalenteriin ja kunnioitettava oman virkistyssuunnitelman toteuttamista tärkeänä sijoituksena Hyvän elämän tasapainoon. Kyse on enemmän aikasijoituksista kuin rahasta. Terveistä rajoistaan huolehtiminen heijastuu takuuvarmasti myös ympäristöömme.
Sillä millaisia ihmisiä on ympärillämme, on merkitystä jaksamiselle. Luonnollisesti meillä on elämäntilanteita, joissa olemme antajina enemmän kuin saajina. Meillä voi olla enemmän vastuuta kuin valinnan mahdollisuuksia. Osa kanssaihmisistä vain piipahtaa elämässämme jättämättä sen kummempaa jälkeä. Kuitenkin on koko joukko sellaisia kohtaamisia, joista voimme joko rakentaa jatkokertomusta tai siirtää tapahtuman lopullisesti kokemusten historia-arkistoon.
Kun keräsin eritaustaisten suomalaisten työelämätarinoita* ja kuuntelin, millaista tulevaisuutta he haluavat olla mukana rakentamassa, kolme suurta toivetta toistui. Yksi niistä oli työskentely kannustavien, hyvin käyttäytyvien ja tunneälykkäiden ihmisten parissa. Raskastakin työtä jaksaa, kun on hyvässä seurassa. Kaikkia työkavereita, esimiehiä, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita emme pääse valitsemaan. Jotkut heistä ankeuttavat elämäämme. Jotkut saavat pelkällä läsnäolollaan siipemme havisemaan valmiina lentoon. Ainakin pienen pyrähdyksen verran. Näiden siivittäjien seurassa kannattaa viihtyä. Ankeuttajien kuorolaulukilpailuun ei kannata liittyä. On paettava paikalta heti, kun voi.
*Kirjassa Työtä rakkaudella. Ikkunoita työn tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti