Sinunkaupat syksyn kanssa

Mietin tänään, miksi olen aina pitänyt syksystä. Useimpien ihmisten lempivuodenaika on kevät. Minulle se on levotonta aikaa. Uuden elämän ihmettä - kyllä - mutta myös liikaa kesän odotusta, pettymystä, kun se ei vielä tullutkaan, kärsimättömyyttä olla jo suloisissa suvitunnelmissa. Ja sitten kun Pohjolan lyhyt kesä vihdoin hemmottelee meitä, menetyksen pelko hiipii mieleeni. Yritän napata kesästä kaiken talteen, mutta se on kuin liukas saippua, joka lipsahtaa kourastani ennen aikojaan. Mutta syksy, ah ihana syksy. Mikä energia onkaan sen väreissä, vinkuvissa tuulissa, vaahtopäisissä aalloissa. Odotus on poissa. Minun on helpompi olla läsnä itsessäni syksyllä. Ei ole kiirettä talven pakkasiin tai lyhyisiin päiviin. Olen tehnyt sinunkaupat syksyn kanssa. Tässä ja nyt riittää minulle.

Vuodenajat tarjoilevat meille erilaisia lahjoja. Silloin kun ihminen vielä eli lähempänä luontoa, kunnioitimme sitä ja sopeuduimme enemmän. Rytmitimme päivämme ja työmme eri tavalla. Sen jälkeen kun aloimme kuvitella liikoja itsestämme, vieraannuimme luonnon kiertokulusta ja ostimme kellouden idean. Elämä muuttui enemmän suorittamiseksi, tehtävästä toiseen siirtymiseksi, tehokkuuden tavoitteluksi ja tärkeisiin rooleihin pukeutumiseksi. Alkaa kuitenkin näyttää siltä, että kiihkeän suorittamisen arvostus on murenemassa. Moni kaipaa yksinkertaisempaa elämää. Siinä, missä olemme yrittäneet maksimoida hyvinvointia, onkin käynyt ilmeiseksi, ettei jatkuva kasvu ja yhä lujempaa juokseminen lisää onnellisuutta. Sen sijaan hyvä suhde luontoon ja toisiin ihmisiin tuottaa meille parempaa elämää.

Jos olisi kolme asiaa, joista syksy minua muistuttaa, mitä ne olisivat? Yksi on havahtuminen siihen, mitä luonnossa tapahtuu. Nyt. Syksy herättelee kaikki aistit: tarjoilee virkistäviä värikylpyjä, puhaltaa pois eiliset ja huomiset, vaatii näkemään, kuulemaan, haistamaan ja maistamaan enemmän, olemaan enemmän läsnä. Syksy muistuttaa, että ihmisen parhaat tankkauspaikat löytyvät luonnosta. Säällä kuin säällä. Kaikki koiran omistajat tietävät tämän.

Toiseksi syksy muistuttaa virkistävien aikalisien merkityksestä. Sen sijaan, että antaisin yhä kiihtyvän kollektiivisen vauhdin temmata itseni mukaansa, on viisaampaa sirotella hengähdyshetkiä tehtävien väliin. Vaatii harjoittelua, mutta on sen arvoista. Tietoinen hengittäminen, ajatusten kirkastaminen, edellisestä irti päästäminen ennen seuraavaan siirtymistä, helpottaa ruuhkaa korvien välissä.

Kolmas syksyn lahja on uusien aloitusten kutsut. Juuri nyt syntyvät hyvät päätökset terveemmästä ruokavaliosta, uusista kunto-ohjelmista ja kulttuuririentojen sirottelusta loppuvuoden kalenteriin. Meille, jotka ahneesti hamuaisimme kaiken tämän kerralla, lahjoittakoon syksy vielä ymmärryksen siitä, paljonko juuri nyt on riittävästi.